Alla on Safewards -malli yksinkertaisesti esitettynä, joka summaa konflikteihin ja rajoitustoimenpiteisiin vaikuttavia tekijöitä ja selittää miksi joillakin osastoilla on kymmenen kertaa enemmän konflikteja ja rajoitustoimenpiteitä, huolimatta siitä että osastot ovat samassa sairaalassa ja niillä hoidetaan samantyyppisiä potilaita.Konfliktilla tarkoitamme kaikkea käyttäytymistä, joka uhkaa potilasta itseään tai muita ympärillä olevia (väkivalta, itsemurha, itsensä vahingoittaminen, karkaaminen jne.) ja rajoitustoimenpiteillä tarkoitamme kaikkia niitä toimia, joita henkilökunta käyttää ehkäistäkseen konflikteja ja vähentääkseen niistä syntyviä haittoja (tarvittava lääkitys, tehostettu voinnin tarkkailu, eristys jne.). Mallimme osoittaa, että on olemassa taustatekijöitä, jotka voivat kasvaa kärjistymispisteiksi ja laukaista konfliktin. Malli osoittaa myös, että rajoitustoimenpiteet ovat dynaamisessa vuorovaikutuksessa konfliktien kanssa ja joskus rajoitustoimenpide yksistään laukaisee konfliktin sen ehkäisemisen sijaan. Malli näyttää, että henkilökunta voi vaikuttaa konfliktien ja rajoitustoimenpiteiden määriin osastolla jokaisella tasolla: vähentäen konfliktien laukaisevia tekijöitä; ehkäisemällä kärjistymispisteiden syntymistä; ehkäisemällä kärjistymispisteen kehittymisen konfliktiksi; ts. kärjistymispisteen esiintyessä se ei aina johda konfliktiin; valitsemalla järkevästi olla käyttämättä rajoitustoimenpidettä sen ollessa mahdollisesti haitallista ja varmistamalla, että rajoitustoimenpiteen käyttö ei johda toiseen konfliktiin.

Yksinkertaistetussa kuviossa ei tule esille, että konfliktien laukaisevat tekijät koostuvat kuudesta taustatekijöiden ryhmästä, ja jokainen näistä sisältää erilaisia kärjistymispisteitä ja sen vuoksi erilaisia toimintatapoja henkilökunnan puuttua tilanteisiin säilyttääkseen yleisen turvallisuuden ja vähentääkseen rajoitustoimenpiteitä.

Yllä olevassa taulukossa on yhteen vedettynä paljon tietoa eri tilanteista, jotka voivat johtaa konflikteihin tai rajoitustoimenpiteisiin, riippuen laajalti niihin vaikuttavista tekijöistä. Yhtenä esimerkkinä, se jos potilas ei saa tuoda teräviä esineitä osastolle ja pyytää sellaista henkilökunnalta ja hänen pyyntö torjutaan. Mikäli tämä hoidetaan epäkunnioittavasti henkilökunnan osalta jasen lisäksi ottaen huomioon, että potilaalle on ehkä aikaisemminkerrottu epäjohdonmukaisia vastauksia, tällainen tilanne voi johtaa suulliseen aggressioon potilaan osalta, tai pahempaankin. Mitä osaston sisäiseen rakenteeseen tulee yhtenä taustatekijänä, henkilökunnalla on vaikutusmahdollisuuksia siihen ja että sen vuoksi kärjistymispisteet eivät johtaisi konflikteihin. Fyysistä ympäristöä on vaikeampi muokata, mutta siihen miten siinä ympäristössä toimii hoitajana voi vaikuttaa. Henkilökunta ei voi vaikuttaa siihen mitä osaston ulkopuolella tapahtuu, mutta voi pyrkiä olemaan tietoisia potilaan tilanteesta ja stressitekijöistä sekä puuttua tilanteeseen, jossa potilas on tuohtunut. Kuten henkilökunta voi myös toimia muovatakseen potilaiden välistä vuorovaikutusta, vaalimalla positiivista ja tuomitsematonta tapaa toimia tavoissaan. Henkilökunta ei voi kuitenkaan valita potilaan oireita tai harhaluuloja, mutta se voi antaa parasta mahdollista hoitoa mahdollisimman tukevassa ja stressittömässä ympäristössä. Tehokas ja vaikuttava hoito mielenterveyden häiriöön on konflikteja vähentävää. Vaikka mielenterveyslain asettamaa viitekehystä emme voi muuttaa, voimme vaikuttaa siihen, miten henkilökunta sitä toteuttaa, niin että konflikteja syntyisi mahdollisimman vähän.

Mallissa tulee esille, että mikään yksittäinen interventio ei ratkaise kaikkia ongelmia ja poista konflikteja sekä rajoitustoimenpiteitä. Siihen tarvitaan paljon toimintaa ihmisiltäeri tahoilta. Mutta silloinkaan jotkuttaustalla olevista tekijöistä, kuten mielenterveyden häiriöt, lainsäädäntö, jne. eivät häviä. Kuitenkin on selvää, että henkilökunnalla on merkittävä voima ja vaikutusvalta, siihen miten suhtautua konflikteihin sekä rajoitustoimenpiteisiin sekä niiden taustalla oleviin tekijöihin.